Tarvitsetko apua saatavan perinnässä? Etsitkö perintätoimistoa?

Maksuhuomautus / maksumuistutus

Mitä se tarkoittaa?

Jos laskua ei makseta eräpäivään mennessä, velkoja voi muistuttaa velallista erääntyneestä saatavasta. Maksumuistutus on yleensä vapaaehtoisen perinnän ensimmäisiä vaiheita. Kuluttajasaatavassa maksullisesta kirjallisesta tai muulla pysyvällä tavalla toimitetusta maksumuistutuksesta voidaan periä enintään 5 euroa, kun laissa säädetyt aikarajat täyttyvät. Tavallisessa laskusaatavassa maksullinen muistutus voidaan lähettää aikaisintaan 14 päivän kuluttua eräpäivästä.

Lähde: Laki saatavien perinnästä 513/1999 – Finlex · KKV: Näin perintä etenee

Maksuvaatimus

Mitä se tarkoittaa?

Maksuvaatimus on ammattimaisessa perinnässä käytettävä perintäkirje, jossa velalliselle ilmoitetaan muun muassa velkoja, saatavan peruste, pääoma, korot, viivästyskorot, perintäkulut ja maksettava kokonaissumma sekä se, miten saatavaa koskevia huomautuksia voidaan esittää. Kuluttajasaatavassa maksuvaatimusta ei saa lähettää ennen kuin velallista on erääntymisen jälkeen muistutettu saatavasta ja maksumuistutuksesta on kulunut vähintään 14 päivää. Muiden kuin kuluttajasaatavien maksuvaatimuksesta säädetään erikseen perintälain 5 b §:ssä. (Finlex)

Lähde: Laki saatavien perinnästä 513/1999 – Finlex · Laki 299/2022, jolla maksuvaatimuksia koskevaa sääntelyä uudistettiin – Finlex

Tratta

Mitä se tarkoittaa?

Tratta on julkisuusuhkainen maksukehotus. Siinä velalliselta vaaditaan maksua määräajassa sillä uhalla, että maksamatta jättäminen voidaan julkaista tai ilmoittaa merkittäväksi luottotietorekisteriin. Trattaa saa käyttää vain erääntyneen, selvän ja riidattoman saatavan perimiseksi, eikä sitä saa käyttää kuluttajasaatavan perinnässä.

Ennen tratan lähettämistä velalliselle on lähetettävä maksumuistutus, jossa on annettu vähintään 10 päivää aikaa maksaa saatava tai esittää sitä koskevat huomautukset. Tratta voidaan julkaista tai ilmoittaa luottotietorekisteriin aikaisintaan 14 päivän kuluttua sen lähettämisestä.

Lähde: Laki saatavien perinnästä 513/1999 – Finlex · Laki 299/2022 – tratan käyttöä koskevat nykyiset säännökset

Vapaaehtoinen perintä

Mitä se tarkoittaa?

Vapaaehtoisella perinnällä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla velallinen pyritään saamaan maksamaan erääntynyt velka ilman tuomioistuinkäsittelyä. Vapaaehtoiseen perintään kuuluvat esimerkiksi maksumuistutukset, maksuvaatimukset ja maksujärjestelyt. Perintälain mukaan perinnällä tarkoitetaan nimenomaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt saatava.

Jos vapaaehtoinen perintä ei johda suoritukseen, asia voidaan edellytysten täyttyessä siirtää oikeudelliseen perintään.

Lähde: Laki saatavien perinnästä 513/1999 – Finlex · KKV: Näin perintä etenee

Oikeudellinen perintä

Mitä se tarkoittaa?

Oikeudelliseen perintään siirrytään yleensä silloin, kun saatavaa ei saada maksetuksi vapaaehtoisen perinnän avulla. Tavallinen riidaton velkomusasia voidaan viedä käräjäoikeuteen summaarisena riita-asiana. Kun tuomioistuin antaa velkomusasiassa täytäntöönpanokelpoisen ratkaisun, velkoja voi hakea saatavan perimistä ulosotossa.

Kaikki saatavat eivät kuitenkaan tarvitse tuomioistuimen ratkaisua: eräät laissa säädetyt saatavat ovat suoraan ulosottokelpoisia.

Lähde: Oikeus.fi: Velkomusasiat · Oikeus.fi: Riita-asian käsittely

Suoraan ulosottokelpoinen saatava

Suoraan ulosottokelpoisella saatavalla tarkoitetaan saatavaa, joka voidaan periä ulosotossa ilman käräjäoikeuden tuomiota tai muuta erillistä ulosottoperustetta. Suora ulosottokelpoisuus perustuu aina lakiin.

Suoraan ulosottokelpoisia ovat esimerkiksi verot ja eräät julkiset maksut sekä muut saatavat, joiden suoraan ulosottokelpoisuudesta on erikseen säädetty. Velkoja voi tällöin hakea saatavaa suoraan Ulosottolaitoksen perittäväksi.

Se, että saatava on suoraan ulosottokelpoinen, ei tarkoita sitä, ettei velallinen voisi riitauttaa saatavan perustetta tai määrää. Julkisen saatavan virheellisyyteen voidaan puuttua muun muassa laissa säädetyllä perustevalituksella.

Lähde: Laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 706/2007 – Finlex · Ulosottolaitos – ulosottohakemukset

Yksipuolinen tuomio velkomusasiassa

Mitä se tarkoittaa?

Jos velallinen eli vastaaja saa käräjäoikeudelta haasteen, mutta ei anna häneltä pyydettyä vastausta määräajassa, käräjäoikeus voi ratkaista asian yksipuolisella tuomiolla. Tällöin asia voidaan ratkaista ilman varsinaista istuntoa. Yksipuolinen tuomio voidaan panna täytäntöön heti, joten velkoja voi sen perusteella hakea saatavaa ulosottoon.

Yksipuoliseen tuomioon ei normaalisti haeta muutosta valittamalla. Sen sijaan vastaaja voi hakea takaisinsaantia tuomion antaneelta käräjäoikeudelta 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on todisteellisesti saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta.

Lähde: Oikeus.fi: Riita-asian käsittely · Oikeudenkäymiskaari – Finlex

Viivästyskorko ja sen määräytyminen

Mitä se tarkoittaa?

Viivästyskorko on korkoa, jota velallisen on maksettava, kun rahavelan maksaminen viivästyy. Jos eräpäivä on velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa maksetaan lähtökohtaisesti eräpäivästä lukien. Jos eräpäivää ei ole ennalta määrätty, korkolaki sisältää erilliset säännökset koron alkamisajankohdasta.

Korkolain 4 §:n mukainen yleinen viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko + 7 prosenttiyksikköä. Kaupallisissa sopimuksissa korkolain 4 a §:n mukainen viivästyskorko on viitekorko + 8 prosenttiyksikköä. Kaupallisilla sopimuksilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi elinkeinonharjoittajien välisiä tavaroiden tai palveluiden maksuja.

1.7.–31.12.2026 viitekorko on 2,5 %, joten yleinen lakisääteinen viivästyskorko on 9,5 % vuodessa ja kaupallisiin sopimuksiin tarkoitettu viivästyskorko 10,5 % vuodessa. Korot vahvistetaan puolivuosittain, joten ajantasainen korko kannattaa aina tarkistaa Suomen Pankilta.

Lähdeaineisto: Korkolaki 633/1982 – Finlex · Suomen Pankki: ajantasaiset viite- ja viivästyskorot · Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista 30/2013

Kuluttajasaatavan perintäkulut

Mitä se tarkoittaa?

Kuluttajasaatavan vapaaehtoisesta perinnästä velalliselta voidaan periä vain lain sallimia ja kohtuullisia perintäkuluja. Lainsäädännössä on asetettu euromääräiset enimmäismäärät keskeisille perintätoimille sekä saman saatavan perinnästä aiheutuville kokonaiskuluille.

Keskeiset enimmäismäärät ovat tällä hetkellä:

Kirjallisesta tai muulla pysyvällä tavalla toimitetusta maksumuistutuksesta voidaan periä enintään 5 euroa. Toisesta samaa saatavaa koskevasta maksuvaatimuksesta voidaan yleensä periä enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen enimmäismäärästä. Maksusuunnitelmasta voidaan puolestaan periä laissa säädetyin edellytyksin yleensä enintään 20, 30 tai 50 euroa saatavan määrästä ja maksuerien lukumäärästä riippuen.

Enimmäismäärä ei tarkoita, että enimmäiskulu voitaisiin automaattisesti veloittaa kaikissa tilanteissa: perintäkulujen on lisäksi oltava tosiasiallisesti aiheutuneita ja kokonaisuutena arvioiden kohtuullisia.

Lähde: Laki saatavien perinnästä 513/1999 – Finlex · KKV: Perinnän eteneminen ja kuluttajasaatavan perintäkulut

Muiden kuin kuluttajasaatavien perintäkulut

Mitä se tarkoittaa?

Myös muiden kuin kuluttajasaatavien, kuten tyypillisten yrityssaatavien, vapaaehtoisen perinnän kuluille on säädetty enimmäismäärät. Sääntely löytyy perintälain 10 e–10 i §:stä. Kulujen on euromääräisistä enimmäisrajoista huolimatta aina täytettävä myös perintälain yleinen kohtuullisuusvaatimus.

Keskeiset enimmäismäärät ovat:

Kirjallisesta tai muulla pysyvällä tavalla toimitetusta maksumuistutuksesta voidaan periä enintään 12 euroa ja toisesta samaa saatavaa koskevasta maksuvaatimuksesta enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen enimmäismäärästä. Maksusuunnitelman enimmäiskulu on tilanteesta riippuen 30–75 euroa, minkä lisäksi yli kuusi maksuerää käsittävässä suunnitelmassa voidaan periä laissa säädetty lisä kunkin seitsemännestä maksuerästä alkavan maksuerän osalta.

Kaupallisen sopimuksen mukaisen maksun viivästyessä velkojalla voi lisäksi olla oikeus 40 euron vakiokorvaukseen perintäkuluista. Tällöin muita perintäkuluja voidaan vaatia vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää 40 euron vakiokorvauksen. Samoja perintäkuluja ei siis voi periä kahteen kertaan.

Laissa on lisäksi rajattuja poikkeuksia, joissa todelliset ja perustellut perintäkulut voivat ylittää tavanomaiset toimenpide- tai kokonaiskulurajat esimerkiksi perinnän poikkeuksellisen vaikeuden vuoksi.

Lähde: Laki saatavien perinnästä 513/1999 – Finlex · Laki 299/2022 – muiden kuin kuluttajasaatavien perintäkulut · Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista 30/2013 – Finlex

Maksusuunnitelma

Maksusuunnitelma on velallisen ja velkojan tai perintää hoitavan tahon välinen sopimus siitä, että velka maksetaan sovituissa erissä. Maksusuunnitelma voidaan tehdä silloin, kun velan maksaminen kerralla ei ole mahdollista. Suunnitelman tulisi olla realistinen suhteessa velallisen maksukykyyn.

Perintälaissa säädetään myös maksusuunnitelmasta veloitettavien perintäkulujen enimmäismääristä. Perintäkuluun oikeuttavan maksusuunnitelman tulee kattaa koko jäännössaatava ja se tulee tehdä kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla.

Lähde: KKV – Maksujärjestelyt · Laki saatavien perinnästä 513/1999 – Finlex

Velan vanhentuminen

Velan vanhentumisella tarkoitetaan sitä, että velallisen velvollisuus maksaa velka lakkaa laissa säädetyn määräajan kuluttua. Tavallinen yksityisoikeudellinen velka, kuten laskusaatava, vanhentuu pääsääntöisesti kolmessa vuodessa eräpäivästä, ellei vanhentumista sitä ennen katkaista.

Vanhentuminen voidaan katkaista esimerkiksi muistuttamalla velallista yksilöidysti velasta, tekemällä maksujärjestely tai siten, että velallinen maksaa velkaa tai muutoin tunnustaa sen. Katkaisun jälkeen alkaa kulua uusi vanhentumisaika. Kun velasta on annettu lainvoimainen tuomio tai muu siihen rinnastuva ulosottoperuste, yleinen vanhentumisaika on viisi vuotta, ja myös se voidaan katkaista.

Velkoihin liittyy lisäksi lopullisia vanhentumisaikoja, joita ei voida tavallisilla katkaisutoimilla jatkaa. Luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään 20 vuoden kuluttua erääntymisestä tai 25 vuoden kuluttua, jos velkoja on luonnollinen henkilö. Luonnollista henkilöä koskevan ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuus on puolestaan pääsääntöisesti 15 vuotta ja tietyissä tilanteissa 20 vuotta.

Vanhentumiseen voi soveltua myös velkatyypistä riippuvia erityissäännöksiä. Esimerkiksi julkisoikeudellisten saatavien vanhentumisesta säädetään erikseen.

Lähteet: Laki velan vanhentumisesta 728/2003 – Finlex · Ulosottokaari 705/2007 – Finlex · Oikeus.fi – Velan vanhentuminen

Perintätoimisto

Perintätoimisto on yritys, joka hoitaa saatavien perintää velkojan toimeksiannosta. Sen tehtävänä on pyrkiä saamaan erääntynyt saatava maksetuksi esimerkiksi maksumuistutusten, maksuvaatimusten ja maksujärjestelyjen avulla sekä tarvittaessa hoitaa saatavan oikeudellista perintää. Ammattimaista perintätoimintaa toisen lukuun harjoittavan on pääsääntöisesti oltava merkittynä Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin. Rekisteröinnin edellytyksiä ovat muun muassa toimijan luotettavuus ja vakavaraisuus, asianmukainen asiakasvarojen käsittely ja tietosuoja sekä riittävän lainsäädännön tuntemuksen omaava perintätoiminnasta vastaava henkilö.

Perintätoimiston on toiminnassaan noudatettava perintälakia ja hyvää perintätapaa. Lupa- ja valvontavirasto valvoo rekisteröityjen perintätoiminnan harjoittajien toimintaa ja voi puuttua lainvastaiseen toimintaan esimerkiksi varoituksin, kielloin ja viime kädessä poistamalla toimijan rekisteristä.

Lähteet: Laki perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä 411/2018 – Finlex